Viimekuussa Stockmann lähestyi perhettämme kirjeitse koettaen myydä meille Citroenin Picasso C3 -autoa. Auton malliluonnehdinta herätti perheessämme pientä riemua: Kyseessä oli pieni tila-auto. Aikaisemmin moni on naureskellut asuntoilmoitusten tilaihmeille, 20 m²:n yksiöille, joihin mahtuu kaikki. Tällainen olisi todellinen painopistealue. Kuin Heikki Salon kappaleessa Riekot, jossa runoilijat tahtovat sulkea äärettömät avaruudet sanan sekuntiin. Runoilijat tähän ehkä pystyvätkin, copywriterit eivät niinkään.
En tiedä, voiko copywritereitä syyttää Suomessa jossain vaiheessa roimasti yleistyneistä tehdasmyymälöistä, joissa ei suinkaan myyty luvattuja tehtaita vaan karkkia tai kalsareita. Copywritereiden – tuon suomen taitajien veljeskunnan, jolta on puuttunut kyky luoda itselleen edes suomenkielinen työnimike – saavutuksia lienevät kuitenkin katumaasturit ja city-maasturitkin.
City oli keskiaikaan kaupunki, jossa oli katedraali. Tuleeko siis maasturista city-maasturi, jos taustapeilissä roikkuu rukousnauha tai vaikkapa krusifiksi? Katulapsi on lapsi, joka elää kadulla. Katumaasturi lienee siis maasturi, joka on enimmäkseen kadulla.
Mutta voiko katumaasturi olla city-maasturi? Onhan katutyttöjäkin, joiden kaulassa roikkuu krusifiksi.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
