Tyhjää täynnä

Suomen kieli on perin jännittävä. Kun sanomme jonkin olevan tyhjää täynnä, se jokin on edelleen tyhjä – ainoastaan täydempi tyhjyydestä. Hämmentävää. Sanontaa käytetään, kun jokin asia on niin merkityksetön tai mitätön, ettei siinä ole kerta kaikkiaan mitään sisältöä. Samaa sarjaa on myös sanonta yhtä tyhjän kanssa.

Tyhjyys on muutenkin usein kovin negatiivista. Katse on tyhjä, tyhjyyteen voi kadota tai hukkua. Elämä voi olla tyhjä, ja tyhjän elämän kuviteltuja kriteereitä suomalaiset löytävät itsestään tutkimatta. Onneksi on jotain positiivistakin: tyhjentävä vastaus on yleensä positiivinen ilmaisu, ellei tilanne vaadi rönsyilevää small talk -keskustelua. Mutta sopiiko tyhjän puhuminen suomalaiselle? 

Pää on tyhjä, menenpä täyttämään sen. Ehkä uusi ajatus nousee päähän (ellei huomattuaan sen tyhjäksi katoa tyhjyyteen). Alkoholin nauttimiseen viittaava sanonta on sinänsä ihan osuva – suomalaisella on usein eniten ajatuksia jaettavaksi pienessä sievässä.

Sanotaan, että mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta. Vähän on tyhjää parempi.

Jokainen hablaa tyylillään

Usein, kun armaaseen suomeemme sekoittuu uusia lainasanoja, todetaan vain, että "kieli elää". Saman kuulee silloin, kun vanhoja hyviä sanoja äidytään käyttämään väärissä merkityksissä. – Kun kelistä tulee sää, kieli elää.

Joskus kuitenkin on oikeasti kyse siitä, että kieli surkastuu. Sanat, joiden merkitys katoaa, katoavat merkityksen myötä. Ilmaston lämpenemisen myötä kai suomen kielestäkin häviää moninaiset sanat kuvailemaan erialisia lumia. Monen eteläsuomalaisen kielestä nuo sanat ovat jo surkastuneet. Siksi kai helsinkiläisille niin usein ensilumi, tai ainakin ensiliukkaat, tulee yllätyksenä. – Kun kelistä tulee sää, kieli elää.

Vanhan kunnon sanonnan: "jokainen taaplaa tyylillään", on moni muuttanut muotoon: "jokainen taplaa tyylillään". Tämä key account managereiden ja controllereiden kansa on unohtanut, että taaplaaminen on tietynlaista puutavaran pinoamista. Ehkä tuokin sanonta istuisi nykysuomeen paremmin muodossa: "jokainen hablaa tyylillään". – Ainakin tiedettäisiin, mistä puhutaan!