Usein, kun armaaseen suomeemme sekoittuu uusia lainasanoja, todetaan vain, että "kieli elää". Saman kuulee silloin, kun vanhoja hyviä sanoja äidytään käyttämään väärissä merkityksissä. – Kun kelistä tulee sää, kieli elää.
Joskus kuitenkin on oikeasti kyse siitä, että kieli surkastuu. Sanat, joiden merkitys katoaa, katoavat merkityksen myötä. Ilmaston lämpenemisen myötä kai suomen kielestäkin häviää moninaiset sanat kuvailemaan erialisia lumia. Monen eteläsuomalaisen kielestä nuo sanat ovat jo surkastuneet. Siksi kai helsinkiläisille niin usein ensilumi, tai ainakin ensiliukkaat, tulee yllätyksenä. – Kun kelistä tulee sää, kieli elää.
Vanhan kunnon sanonnan: "jokainen taaplaa tyylillään", on moni muuttanut muotoon: "jokainen taplaa tyylillään". Tämä key account managereiden ja controllereiden kansa on unohtanut, että taaplaaminen on tietynlaista puutavaran pinoamista. Ehkä tuokin sanonta istuisi nykysuomeen paremmin muodossa: "jokainen hablaa tyylillään". – Ainakin tiedettäisiin, mistä puhutaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti