Reilu meininki

Kävin viime viikolla Alepassa ostoksilla. Siellä oli jaossa esitteitä HOK-Elannon vastuullisuudesta. Vastuullisuus minua kiinnosti, joten otin esitteen, jonka sitten lukaisin ja heitin paperinkeräykseen.

Silmääni sattui kohta, jossa kerrotaan kalatuotteiden MSC-merkinnästä, joka takaa, että kala on pyydetty ekologisesti kestävästi, eli sen kanta on elinvoimainen eikä pyynti aiheuta ympäristöhaittoja. Kohtaan oli koukuksi nostettu vielä teksti: ”Tiesitkö, että HOK-Elannon valikoimista löytyy neljä MSC-merkittyä kalatuotetta.” Neljä!

Jatkoin lukemista reilun kaupan osioon. Reilusta kaupasta kerrottiin, että Reilussa kaupassa taataan tuottajille pitkä kauppasuhde ja oikeudenmukainen hinta. Esite ei kertonut, kuinka monesta tuotteesta yritys maksaa oikeudenmukaisen hinnan.

Esitteen luettuani mietin sanoja reilu ja epäreilu sekä vastuullinen ja vastuuton. Muokkaako kulttuurimme kieltä vai kielemme kulttuuria? Tuleeko jostain epäreilu, kun toista markkinoidaan reiluna?

Björn Wahlroos, joka liiketoiminnasta jotain tietänee, on painottanut sitä, että yrityksellä ei ole moraalia, yritysten tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila joulun seutuun eläinten tehokasvatuksen raadollisuudesta nousseen kohun aikana antoi lausunnon, jossa hän peräsi eläinsuojelusäädökset täyttävälle tuotannolle parempaa korvausta kuin lakeja noudattamattomalle eläinten kohtelulle.

Muistan hyvin vanhan sanonnan: ”Liiketoiminta perustuu petokseen.” Ehkä näin ei kuitenkaan ole. Ehkä, jos ei yrityksillä, niin yritysjohtajilla voisi kuitenkin olla moraalia. Ehkä yrityskin voi eettisesti, ekologisesti ja kestävästi tuottaa, jos ei mahdollisimman paljon, niin riittävästi varallisuutta omistajilleen. Ehkä se voisi toimia moraalin ja reiluuden sallimissa rajoissa mahdollisimman tuottavasti – ehkä jopa edistää hyviä tapoja ja käytäntöjä.

Usein näkee ihmisten valikoivan tarkkaan halvinta säästääkseen joskus jopa vain senttejä tuotteessa, jonka saattaa heittää pian pois, koska halventuneet hinnat ovat monesti vieneet myös tavaroiden arvostuksen tai ainakin laadun. Paheksuttavaa!

Kuinka on päässyt käymään niin, että ihminen, joka ostaa tuotteen kaupan perusvalikoimasta, syyllistyy moraalittomuuteen, epäeettisyyteen, ryöstökalastukseen, eläinten kaltoin kohteluun, työläisten kurjuuden lisäämiseen, lapsityövoiman käyttöön, kestämättömien työolosuhteiden ylläpitämiseen, kestämättömän kehityksen kiihtymiseen, työn siirtämiseen omasta maasta kaukaisiin maihin, vaikka ostaa vain itselleen sukat?

Designatkaa mulle porkat!

Sain pari päivää sitten tiedotteen, jossa eräs muotialan yritys hehkutti valmistavansa tuotteensa suomalaisella designilla. En tiennytkään, että suunnittelu on nykyisin jo valmistustapa.

Sana design ei (vielä) ole suomea, vaan sille on vastine omassakin kielessämme: muotoilu, muotoilla; suunnittelu, suunnitella. Onneksi elämme globalisaation aikaa, joten kaikkea voi myydä hienona liittämällä siihen tuon kivoja vierasperäisiä kirjaimia sisältävän sanan. Designhotelli, designyliopisto, designpääkaupunki, designvessapaperi, designkävelysauvat, designvesipullo, designvalaisin.

Hätkähdän aina kun suomalainen suunnittelija esittäytyy designeriksi. Design on nimittäin oikeastaan ihan kaunis englannin kielen sana, mutta siitä on tullut suomen kielessä tarpeetonta verbaalista oksennusta. Jokaisen tuotteen on joku suunnitellut tai muotoillut. IBM:n näppäimistö on jonkun suunnittelema. Pöydällä lojuva mainoskynäkin on suunnittelun tulos. Mikä ero siis on suunnittelulla ja designilla? Tuleeko kynästä designkynä, jos sen on tuhertanut paperille Harri Koskinen? Muuttuuko muotoilu designiksi, kun muotoilijan taskussa on kandin tutkinto Taideteollisesta korkeakoulusta? Tai kun lopputulos on mahdollisimman epäkäytännöllinen tai kallis?

Koska vapaa-aikaani kuuluu erottamattomana osana maastohiihto, tuo maailman designpiirien ykköslaji, niin taidanpa soittaa Intersportiin ja kysyä, onko heillä designsuksia – ihan vain selvittääkseni heidän reaktionsa. Sauvat voisin designuttaa jollakulla vapaaehtoisella. Haluan niihin rivoja kuvia ja epäkäytännöllisiä yksityiskohtia. Maksan erittäin huonosti.