Designatkaa mulle porkat!

Sain pari päivää sitten tiedotteen, jossa eräs muotialan yritys hehkutti valmistavansa tuotteensa suomalaisella designilla. En tiennytkään, että suunnittelu on nykyisin jo valmistustapa.

Sana design ei (vielä) ole suomea, vaan sille on vastine omassakin kielessämme: muotoilu, muotoilla; suunnittelu, suunnitella. Onneksi elämme globalisaation aikaa, joten kaikkea voi myydä hienona liittämällä siihen tuon kivoja vierasperäisiä kirjaimia sisältävän sanan. Designhotelli, designyliopisto, designpääkaupunki, designvessapaperi, designkävelysauvat, designvesipullo, designvalaisin.

Hätkähdän aina kun suomalainen suunnittelija esittäytyy designeriksi. Design on nimittäin oikeastaan ihan kaunis englannin kielen sana, mutta siitä on tullut suomen kielessä tarpeetonta verbaalista oksennusta. Jokaisen tuotteen on joku suunnitellut tai muotoillut. IBM:n näppäimistö on jonkun suunnittelema. Pöydällä lojuva mainoskynäkin on suunnittelun tulos. Mikä ero siis on suunnittelulla ja designilla? Tuleeko kynästä designkynä, jos sen on tuhertanut paperille Harri Koskinen? Muuttuuko muotoilu designiksi, kun muotoilijan taskussa on kandin tutkinto Taideteollisesta korkeakoulusta? Tai kun lopputulos on mahdollisimman epäkäytännöllinen tai kallis?

Koska vapaa-aikaani kuuluu erottamattomana osana maastohiihto, tuo maailman designpiirien ykköslaji, niin taidanpa soittaa Intersportiin ja kysyä, onko heillä designsuksia – ihan vain selvittääkseni heidän reaktionsa. Sauvat voisin designuttaa jollakulla vapaaehtoisella. Haluan niihin rivoja kuvia ja epäkäytännöllisiä yksityiskohtia. Maksan erittäin huonosti.