Niin se on, että näinä aikoina on kuulemma hyvä puhaltaa yhteen hiileen, kun on lama ja kaikkea. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonenkin painotti Farmari-maatalousnäyttelyssä (Uusi Suomi, 2.8.2009), että "koko Suomen on puhallettava yhteen hiileen talouskurimuksen voittamiseksi".
Meillä töissäkin pitäisi pomon mukaan puhaltaa yhteen hiileen, kun vanhat asiakkaat lähtee hanakammin kuin uusia tulee tilalle. Nyt sitten panostetaan hullun lailla yhteen uuteen projektiin, vaikka vanhoissakin on ollut tekemistä– ja osa niistä on jopa tuottanut ihan kivasti.
Moni suurempikin yritysjohtaja on kehottanut työntekijäosapuolta talkoisiin, puhaltamaan yhteen hiileen. Peräävät joustoa voimassaoleviin työehtoihin, vaikka omat erorahat ja kannusteet pyritään pitämään sovituissa. Kai, kun kaikki puhaltaa yhteen hiileen, edes jonkun kädet lämpenee? – Kai se Korhonenkin haluaisi, että keskityttäisiin johonkin muuhun kuin vaalirahakohuun ja kalliisiin konkurssifirmojen kustantamiin kekkereihin.
Lehdistökin haikailee 90-luvun Nokian tapaista yhtä vientiveturia nostamaan Suomi lamasta. Yritysten innovaatioyliopistoa, johon voidaan kaikki munat laittaa . En silti ymmärrä, mitä tällä oikein haetaan? Juostaan kuin nappulaliigalaiset kaikki pallon perässä, ja unohdetaan omat paikat.– Puhallellaan siihen kuuluisaan yhteen hiileen. Olisiko jonkun kuitenkin syytä hakea jostain lisää puita?
Suomalainen peruskoulutus on ollut kansainvälinen menestystarina. Menestyksen takana on ollut tasaisuus. Näin toki huiput madaltuvat, mutta eipä ole niin syviä rotkojakaan. Toisaalta pysyäksemme nuotiometaforissa, eikös suuremman roihun saisi, jos heittelisi sylimäärin klapeja nuotioon?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti