Ei muuta etua kuin liite

Käsi sydämelle, keksittekö mitään surkeampaa kuin prepositiolla varustettu julkkis? Missi-Essi, BB-Henna, Sika-Harri, Maajussi-Teija, Idols-Ari... Näitä piisaa. He kuuluvat julkimoiden paarialuokkaan. Ovat niin vähäpätöisiä, että edes sukunimellä ei ole väliä. Kaikille on yhteistä se, että he ovat esiintyneet tv-ohjelmissa, joissa tähtiä ovat niin sanotut tavalliset ihmiset. Eli heissä ei olisi oikeastaan mitään kiinnostavaa ilman tosi-tv:tä. Mutta, kun määreen kerran saa, on siitä eroon pääseminen varmasti kovan työn takana, sillä sehän tarkoittaisi todellista mediakelpoisuutta ilman tosi-tv-kontekstia. – Kyllä helpompaa on unohtaa koko ihminen!

Entä sitten määreiden ansaitseminen? Tarvitseeko osallistua tv-ohjelmaan vai riittääkö muuten asiaton käytös? Minua kiinnostaisi tietää, käyttävätkö näitä etuliitteitä myös muut kuin media? Eli puhuvatko tavalliset ihmiset keskenään Missi-Essistä ja Sika-Harrista? Puhuvatko he siitä Audi-Eskosta? Ja, käytetäänkö niitä omistakin tutuista tyyliin naapurin rööki-Mauri?

Niin, ja mitä etuliitteelle tapahtuu, kun se yhdistetään turhenevaan julkkikseen? Joillakin ansioituneilla ihmisillä vaikuttaa olevan hurja tarve lyöttäytyä turhien julkkisten fiiniin kerhoon. Onhan Alexander Stubbkin hyvää vauhtia muuttumassa parodiaksi itsestään, vaikka Ministeri-Stubb osallistuu parhaillaan YK-viikolle. Kai kyseessä on kuitenkin vanha kunnon YK, eikä mikään muotiviikko?

Kaikilla mausteilla

Joka ei ole grillillä syönyt, ei voi sanoa syöneensä. Tämä lienee liioittelua, mutta kyllä grillikioskiruoka kuuluu suomalaiseen kulttuuriin kuin sahti tai sauna.

Tässä taannoin nälkääni havahduin Helsingissä Oopperatalon ja Olympiastadionin välimaastossa - olin tulossa kulttuuritapahtumasta. Päätin ostaa grilliltä lihapiirakan "kahdella nakilla". Myyjä kysyi: "Kaikilla mausteilla?" Hövelillä tuulella kun olin, sanoin että totta kai. Oli kyllä ensimmäinen kerta, kun lihapiirakkaa söin jopa hapanimeläkastikkeella höystettynä. Uussuomalainen grillityöntekijä tuskin ymmärsi hämmästystäni.

Menin sitten Tampereelle Ilveksen peliä poikaporukalla katsomaan. Eihän se peli enää sama ollut, ilman Raipea ja edesmenneen Teivon Lihan pyöryköitä, mutta olut maistui, ja nälkähän siinä tuli. Takaisin kaupungille päästyä päädyimmekin grillille. Taas tilasin sen perinteisen pienen ja lämpöisen, lihapiirakan. Jälleen tuli puhe mausteista, mutta varovaisuus voitti, ja tarkensin kysymystä. Grillin rouva osoitti listaa, jossa oli valittavat mausteet. Otin sitten ihan vain "sinapilla ja ketsupilla".

Matkalla kotiin jäin miettimään, kummassako mahtaisikaan enemmän säväyttää, lihiksessä vai pitsassa, valittavat mausteet!

Kuratkaamme suomen kieltä

SK Ravintolat hakee tuoreimman City-lehden ilmoituksessaan promoottoria. Työnkuvasta ei saa oikeastaan selvää, ainoastaan sen, että hakijan pitää olla iloinen ja näyttävä persoona – eli henkilö, joka näyttää kaiken? Sitäkin kiinnostavampi on itse nimike: promoottori.

Nykysuomen sanakirja sanoo: 1. henkilö, joka promootiossa toimittaa vihkimisen. 2. vars. urh. manageri. Jälkimmäisestä minulle tulee heti mieleen nyrkkeilypromoottori Don King ja hänen kuontalonsa. Kieli kuitenkin elää, sillä nykyisin promootio käsitetään lähinnä myynninedistämisenä (engl. promotion), harvalle tulee sanasta ensisijaisesti akateemisia konnotaatioita.

Ammattinimikkeenä ravintolan promoottori suorastaan huutaa kahta sanaa: Big Brother! Jos esimerkiksi Johanna Tukiainen ei olisi eroottinen tanssija, hän saattaisi olla promoottori. Tai kenties artisti, sehän kattaa kaikki mahdolliset toimialat. Promoottorista saattaa olla muutamaa askelta lyhyempi matka nuorison toiveammattiin eli julkkikseksi. Luultavasti Sedulle siis satelee hakemuksia.

Mutta jos kerran promoottori promoaa, eikä suorita promootiota promovendille, niin kai kuraattorikin nykyisin kuraa? Alkaisivatko koululaiset voida paremmin? Tuskin kuraattorikaan sitten kouluissa toimisi vaan baareissa? Eli SK Ravintoloihin viihdykkeeksi mutapainia!

(lat. curare: huolehtia, hoitaa, vaalia)

Mikä ei tapa, vahvistaa

Moni, varsinkin menestynyt ihminen tykkää pienten takaiskujen tultua tokaista: ”se, mikä ei tapa, vahvistaa.” Hyvältä eittämättä kuulostaa, mutta oma empiirinen tutkimukseni kertoo toista.

Reilut kymmenen vuotta sitten tulin baarista, ja suuntana oli koti. Kadun toisella puolella oli pariskunta, jota kolme nuorta miestä ahdisteli. Tyhminä miehinä menimme kaverini kanssa kahden apuun. Kuinkas sitten sattuikaan: toiselle seitsemän tikkiä päähän, ja minulta nilkka pakettiin. Edelleen jalka vihoittelee, mutta ei ole tullut vauhtia tai voimaa lainkaan lisää.

Vuosi pari tuon jälkeen sain pomoltani kuulla, että palvelujani ei enää kaivattaisi. Myönnän, että se tuntui silloin liki huojentavalta - oli näet pomomies sen verran hukassa projektissaan. Oli ukko oikein edellisviikolla lupaillut palkankorotusta ja bonuksiakin. Ei kyllä tuostakaan tullut lisää potkua, vaikka töihin nöyremmin nykyisin suhtaudunkin. En silti sen koomin ole esimiehen sanaan luottanut.

Jos ei voi miehen sanaan luottaa, ei voine naisenkaan. Oli meinaan nuorena miehenä muutama sellainen kokemus, että itketti ja kiukutti. Tyttö lähti joka tapauksessa. Siitäkään ei tullut lisää mielenlujuutta, mutta hieman opin itsekin valehtelemaan.

Yhtä kaikki, ei ole meikäläistä nuo läheltäpititilanteet vahvemmaksi tehneet, vaikka töitä edelleen teen, kahdella jalalla kävelen ja löytyi nainenkin, johon enimmäkseen luotan. Silti voisin väittää, että mikä ei tapa, rampauttaa.

Monen megan mokkula

Milloin sinä kuulit ensimmäisen kerran sanan mokkula? Ja missä yhteydessä?

Mainostoimisto PHS keksi alkaa kutsua DNA:n 3G HSDPA -modeemia mokkulaksi. Yhtäkkiä netinkäyttö laiturilla maaten olikin superhelppoa ja -nopeaa, jos vain omisti mokkulan. Tai sitten ei. Pääset nettiin tuosta vain – jos asut kaupunkialueella. Kokeilepa Lapin retkeilylomalla tai Keski-Suomen haja-asutusalueilla. Kahden megabitin mokkula on haja-asutusseudulla vain kaukainen haave. Tosin voi kysyä, kuka tarvitsee nettiyhteyttä esimerkiksi retkeilylomallaan.

Mokkula on jännittävä sana. Minulla ei ole mitään käsitystä sen alkuperästä, mutta se kansantajuistaa hankalaa nettikieltä nerokkaasti. Koska se tavoittaa kansan syvät rivit (muistuttamalla ehkä perunasta?), sitä on helpompi markkinoida esimerkiksi Suodenniemellä. Onko siitä mainittavaa hyötyä Suodenniemellä? Todennäköisesti ei.

Elisa ja Saunalahti käyttävät muistitikkumaista nettitikkua, jota ei missään nimessä saa kutsua mokkulaksi. Se tuskin toimii yhtään paremmin – ja kaiken lisäksi kutsumanimi on tylsempi.

DNA jätti aikanaan patentti- ja rekisterihallitukselle hakemuksen Mokkula-tavaramerkistä, mutta tämä katsoi mokkulan olevan yleisnimi. Jos se ei ole DNA:n keksimä kutsumanimi 3G HSDPA -modeemille, niin mille se on yleisnimi? Perunalle? Jatkojohdolle? Epämääräiselle kasalle? Saa valaista tietämätöntä. Nykysuomen sanakirja ei avaa tätä mysteeriä.